50 vuotta pienen ihmisen puolustajana päättyi – Suomi menetti totuuden äänen.
18. maaliskuuta 2025 jää suomalaisen journalismin historiaan päivänä, jolloin Hannu Karpo, rakastettu tv-toimittaja ja totuuden puolustaja, menehtyi 83-vuotiaana. Hän kuoli äkillisesti Meilahden sairaalassa Helsingissä.
Karpon poika, Sampo Karpo, vahvisti kuoleman medialle ja kiitti ensihoitajia sekä sairaalahenkilökuntaa isänsä viimeisten hetkien huolenpidosta.
“Totuus ei pala tulessakaan – se oli isäni periaate.”
Sampo muisteli Iltalehdelle hiljaisella ylpeydellä.
Helsingistä koko kansan tietoisuuteen
Hannu Pekka Karpo syntyi 5. maaliskuuta 1942 Helsingissä. Hän valmistui Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1962, mutta median parissa hän aloitti jo 16-vuotiaana, kun hän aloitti työt Yleisradiossa vuonna 1958, aluksi uutiskatsausten leikkaajana.
Hän toimi myös ulkomaanreportterina, kirjoitti juttuja lehtiin kuten Apu ja Seura, ja teki yhteistyötä liikenneturvallisuuskasvattaja Ensio Itkosen kanssa.Rohkea tyyli toi hänelle lempinimen “revolveritoimittaja”.
Koko kansan rakastama ohjelma
Karpo siirtyi MTV:lle vuonna 1981, ja kaksi vuotta myöhemmin käynnistyi hänen tunnetuin ohjelmansa, “Karpolla on asiaa”, jota esitettiin vuosina 1983–2007. Siitä tuli kulttuuri-ilmiö.
Yli 800 jakson aikana ohjelmassa käsiteltiin aiheita, joista muut vaikenivat: epäoikeudenmukaisuutta, korruptiota, byrokratiaa, köyhyyttä ja syrjäytymistä.
“Hän suhtautui työhönsä vakavasti, mutta ei koskaan itseensä liian vakavasti.”
Muisteli kollega Kari Lumikero vuoden 2020 dokumentissa Karpo.
Sininen makkara – Karpon oma palkinto
Karpo perusti 1970-luvulla oman tuotantoyhtiönsä Pallosalama Oy, joka mahdollisti täyden luovuuden ohjelmien tekemisessä.
Hän loi kuuluisan “makkarapalkinnon” – sinisen makkaran, jonka hän antoi vierailleen, jotka uskalsivat puhua ohjelmassa rehellisesti ja rohkeasti.
Palkinto oli humoristinen mutta samalla symbolinen ele, joka kuvasti Karpon arvoja ja asennetta totuuden puolustamiseen.
Dokumentti näytti uuden puolen
Vuonna 2020 julkaistu dokumentti Karpo, jonka ohjasi Ari Matikainen, paljasti henkilökohtaisemman, väsyneemmän ja yksinäisemmän Karpon.
Hän kertoi esimerkiksi vuokranneensa vanhoja autoja, ettei näyttäisi varakkaalta kohdatessaan apua tarvitsevia.
Myös poika Sampo Karpo esiintyi dokumentissa ja kertoi isänsä arvoista ja ajattelutavasta.
Perhe ja yksityiselämä
Karpo oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo oli Raita Karpo, jonka kanssa hän sai kaksi lasta: Sampo ja Maaria. Toisesta avioliitosta Kirsi Karpon kanssa syntyivät lapset Juhana ja Kanerva.
Karpo oli tunnettu perhekeskeisenä ihmisenä, joka pysyi yksityiselämässäänkin uskollisena arvoilleen. Hän ehti myös nähdä lastenlastensa kasvua ja vietti eläkevuotensa heidän ympärillään.
Eläkevuodet Vihtijärvellä
Eläkkeellä Karpo asui Vihtijärvellä, luonnon rauhassa. Hän oli intohimoinen autoilun harrastaja, ja hänen kokoelmaansa kuuluivat muun muassa Scania-rekat, Mitsubishi Pajerot ja Lada Nivat.
Karpo kantoi myös reservin majurin sotilasarvoa ja oli kiinnostunut maanpuolustuksesta ja historiasta.
Viimeinen esiintyminen
Karpon viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi jäi Ylen dokumenttisarja Raha-Suomi, joka esitettiin vain viikkoja ennen hänen kuolemaansa. Siinä hän puhui avoimesti vakavasta sairaudestaan, hoitoon pääsyn vaikeudesta ja Sote-järjestelmän kasvottomuudesta.
“Puoli sydäntä on kuollut ja toinen toimii hädin tuskin… tämä järjestelmä on kasvoton.”
Karpo sanoi dokumentissa, jonka ohjasi Tuukka Temonen.
Karpon sanat saivat kuoleman jälkeen uuden, pysäyttävän kaiun.
Tunnustukset ja kunnianosoitukset
Karpo sai uransa aikana useita merkittäviä palkintoja:
- Elokuvataiteen valtionpalkinto (1975)
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto
- Valtion journalistipalkinto (2012)
- Kultainen Venla elämäntyöstä (2015)
Silti hän piti kansalaisten luottamusta suurimpana kunnianaan. Hän ei tavoitellut kuuluisuutta, vaan vaikutusta – ja sen hän todella saavutti.
Usein kysytyt kysymykset
Ei. Karpo piti journalismin ja politiikan erillään eikä koskaan pyrkinyt poliittiseen virkaan.
Hän ei paljastanut tarkkoja lukuja, mutta menestyksensä ansiosta hänellä oli taloudellista vakautta. Hän pysyi kuitenkin vaatimattomana.
Kyllä, hän esiintyi sivurooleissa mm. Uuno Turhapuro -elokuvissa ja satiirisissa komedioissa.
Ei. Hän aloitti uransa jo 16-vuotiaana Yleisradiossa ilman korkeakoulututkintoa.
Hän koki sen siirtävän fokuksen pois yhteiskunnallisista ongelmista ja lopetti lahjoitukset pitääkseen journalismin keskiössä.
