Aki Sirkesalo oli yksi Suomen rakastetuimmista laulajista, tunnettu siitä, että hän yhdisti popin, funkin ja soulin tavalla, johon kukaan muu ei ollut yltänyt. Mutta 26. joulukuuta 2004 kohtalo iski. Lomaillessaan Thaimaassa Aki, hänen vaimonsa Johanna sekä heidän kaksi lastaan Sampo ja Saana olivat osa maailmaa järkyttäneen tuhoisan tsunamin uhreja.
Näin kaikki alkoi
Aki, jonka koko nimi oli Aki Pekka Antero Sirkesalo, syntyi 25. heinäkuuta 1962 Toijalassa, Suomessa.
Jo varhain hän osoitti intohimoa musiikkiin – sävelsi kappaleita nelivuotiaana ja soitti trumpettia paikallisissa puhallinorkestereissa kymmenvuotiaana.
Hän oli myös aktiivinen jalkapallossa, partiotoiminnassa ja nuorisoteatterissa, mikä viittasi laajaan taiteelliseen lahjakkuuteen.
Lukiossa Aki opiskeli Oulunkylän Pop & Jazz -konservatoriossa. Hän menestyi erinomaisesti opinnoissaan ja sai huippuarvosanat ylioppilaskirjoituksissa.
Vuonna 1981 hän aloitti kuvataidekasvatuksen opinnot Jyväskylän yliopistossa, mutta kohtalo johdatti toisaalle.
Vuonna 1984 hän sai harjoittelupaikan Ylen Rockradiosta, mikä käynnisti hänen uransa sekä musiikin että viestinnän parissa – ja loi pohjan hänen tulevalle perinnölleen.
Oman äänen löytäminen
1980-luvulla Aki etsi musiikillista identiteettiään yhtyeissä kuten Naamiot ja myöhemmin Giddyups, jossa hän kehitti tunnusomaisen funk-pop -tyylinsä.
Giddyups kiersi jopa Neuvostoliittoa vuonna 1989, mikä oli tuolloin harvinainen saavutus.
Myöhemmin hän liittyi lauluyhtyeeseen Veeti & The Velvets, joka saavutti valtakunnallisen suosion hiotun esiintymisensä ansiosta.
Samaan aikaan Aki teki uraa myös Ylen radiojuontajana. Hän toi esiin uusia artisteja, haastatteli nousevia muusikoita ja toi soulin ja grooven osaksi valtavirran suomalaista radiomusiikkia.
“Hänellä oli todellista musiikillista näkemystä ja rakkautta siihen, mitä teki.”
kertoi Holle Holopainen, hänen mentorinsa Yleltä.
Suomipopin sielukas tähti
Akin läpimurto tapahtui vuonna 1994, kun hän julkaisi singlen “Hikinen iltapäivä.” Kappaleesta tuli kesähitti, ja hänen debyyttialbuminsa Mielenrauhaa (1995) myi kultaa.
Levy sisälsi pehmeitä säveliä ja oivaltavia sanoituksia, jotka hurmasivat suomalaiset kuulijat.
Hän julkaisi myöhemmin:
- Aika (1996)
- Kissanelämää (1998)
- Enkeleitä onko heitä (2001)
- Halutuimmat (kokoelma, 2002)
Radiosta tutut hitit kuten “Punatukkainen,” “Mustankipee,” “Helena” ja kaksikielinen duetto “Mysteeri” Ruotsin Lisa Nilssonin kanssa vakiinnuttivat hänen asemansa.
“Akin sanoituksissa mies saattoi olla vahva ja herkkä yhtä aikaa. Hän muutti sen, miten tunteista kirjoitettiin.”
Sanoi Sami Saari vuoden 2012 tribuuttikonsertissa.
Aki juonsi myös televisio-ohjelmia kuten Groovymeisseli ja Poppia kyydissä, joissa hän toi musiikkia ja tarinoita ympäri Suomea kotikatsomoihin.
Yksityinen elämä täynnä iloa
Valokeilan ulkopuolella Aki omistautui perheelleen. Hän tapasi vaimonsa Johannan, ammattitanssijan, Helsingissä.
Pari avioitui 1990-luvulla ja sai kaksi lasta: Sampon vuonna 1996 ja Saanan vuonna 2000.
He asettuivat asumaan Klaukkalaan Helsingin lähelle ja elivät rauhallista perhe-elämää.
“Haluan olla lasteni elämässä. Julkisuus ei ole sen arvoista, jos se vie ajan perheeltä.”
Hän kertoi MTV Uutisille vuonna 2002.
Vuoden 2004 tsunamitragedia
Joulukuussa 2004 perhe matkusti Khao Lakiin, Thaimaahan lomalle. He olivat suunnitelleet viidakkoretkeä tapaninpäiväksi, mutta Saana sai vatsataudin. Perhe päätti jäädä rannalla sijaitsevaan bungalow’hinsa.
Sinä yönä Johanna lähetti tekstiviestin isälleen, teatteriohjaaja Erkki Auralle, että he jättäisivät retken väliin. Ne, jotka lähtivät aamulla sisämaahan, selvisivät.
26. joulukuuta kello 10.30 rannikkoa iski 12-metrinen aalto. Perheen bungalow sortui. Kaikki neljä löydettiin myöhemmin yhdessä.
“Minulla on Johannan kuolintodistus. Siinä sanotaan, että rakennus sortui hänen päälleen.”
kertoi Erkki Aura.
Suru ja jäähyväiset
Seuraavina viikkoina perhe oli kateissa. Akin vanhemmat, Touko ja Eila Sirkesalo, tekivät neljä raskasta matkaa Helsingin lentokentälle vastaanottamaan rakkaitaan:
- Johanna palautettiin 26. tammikuuta
- Aki 4. maaliskuuta
- Sampo ja Saana tuotiin kotiin myöhemmin
Jäähyväistilaisuus pidettiin 18. huhtikuuta 2005 Klaukkalan kirkossa, ja heidät haudattiin Toijalan hautausmaalle.
“Sytytämme kynttilät joka toinen päivä. Minulla on Akin laulut puhelimessani. Hänen äänensä elää yhä.”
kertoi Touko Sirkesalo.
Viimeinen albumi – julkaistu kuoleman jälkeen
Ennen matkaa Aki oli saanut valmiiksi viidennen studioalbuminsa, Sanasta miestä. Se julkaistiin postuumisti helmikuussa 2005, ja se saavutti kultalevyn rajan kolmessa päivässä.
Sen sanoitukset saivat uuden merkityksen hänen kuolemansa jälkeen. Kappaleessa “Mull’on ikävä sua” hän lauloi:
“Sukeltaisitko syliini meren alle…”
Nykyään Akilla on yli 36 000 kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa, ja hänen kappaleitaan on striimattu miljoonia kertoja – todiste siitä, että hänen musiikkinsa elää yhä.
Taiteilijan muisto
Vuonna 2022 kirjailijat Laura Haarala ja Antti Luukkainen julkaisivat elämäkerran Aki Sirkesalo – Musiikki soi. Kirja juhlisti hänen musiikillisia saavutuksiaan keskittyen taiteeseen, ei tragediaan.
“Tragedia on kerrottu. Hänen musiikkinsa ansaitsee parrasvalot.”
kirjoitti Haarala.
Akin kotikaupunki Akaa nimesi neljä katua hänen mukaansa: Sirkesalontie, Akintie, Levytie ja Musakuja. Tribuuttikonsertit vuosina 2005 ja 2012 toivat lavalle artisteja kuten Sami Saari ja Maarit.
“Tuntui kuin Aki olisi ollut jälleen kanssamme.”
Sanoi hänen isänsä.
Vaikka Aki Sirkesalo otettiin liian aikaisin, hänen musiikkinsa soi yhä – kodeissa, radiossa ja niiden sydämissä, jotka hänet muistavat.
Hänen äänensä katosi mereen – mutta ei koskaan hiljaisuuteen.
