50 vuotta pienen ihmisen puolesta – jäähyväiset tinkimättömälle toimittajalle
18. maaliskuuta 2025 jää suomalaisen journalismin historiaan päivänä, jolloin Hannu Karpo, pitkän linjan toimittaja ja televisioikoni, poistui keskuudestamme 83 vuoden iässä.
Karpo menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen Meilahden sairaalassa Helsingissä.
Hänen poikansa Sampo Karpo vahvisti kuoleman medialle ja kiitti ensihoitoa sekä sairaalahenkilökuntaa isänsä viimeisistä hetkistä huolehtimisesta.
“Karpolla on asiaa” – ja niin todella olikin
Karpo muistetaan kenties parhaiten legendaarisesta televisio-ohjelmastaan “Karpolla on asiaa”, joka pyöri MTV:llä vuodet 1983–2007.
Ohjelmasta tuli ilmiö – kansakunnan ääni, joka sanoitti tavallisten suomalaisten epäoikeudenmukaisuuksia, ahdinkoa ja syrjäytymistä.
Karpo ei kumartanut vallan suuntaan. Hän puolusti sinnikkäästi pientä ihmistä, otti kantaa ja nosti esiin tilanteita, joita muut eivät uskaltaneet.
Hänen tyylinsä oli suora, mutta ei koskaan halventava. Hän antoi äänen heille, joilla sitä ei ollut.
“Totuus ei pala tulessakaan – se oli isäni periaate,” muisteli poika Sampo Karpo hiljaisella ylpeydellä.
Viimeiset sanat – kritiikki sote-järjestelmää kohtaan
Vain viikkoja ennen kuolemaansa Hannu Karpo esiintyi Ylen Raha-Suomi -dokumenttisarjassa. Siinä hän puhui kokemuksistaan terveydenhuollon toimimattomuudesta.
Hän oli sairastunut vakavasti ja kertoi, kuinka vaikeaa oli päästä hoitoon, kuinka byrokratia vei ihmisarvon ja viivästytti hoitoa.
Karpon sanat saivat uuden kaiun hänen äkillisen kuolemansa jälkeen. Hän ei ollut vain raportoinut ongelmista – hän eli niitä, ja teki sen ääneen.
Elämä työn takana
Karpon ura alkoi Yleisradiossa 1960-luvulla, mutta suurimmat vuodet hän teki MTV:llä. Hän perusti oman tuotantoyhtiönsä Pallosalama Oy, joka jatkoi vaikuttavaa ohjelmatuotantoa.
Yksityiselämässään Karpo oli perhekeskeinen mies, jolla oli neljä lasta.
Hän oli kahdesti naimisissa, ja hänen läheisensä kuvailivat häntä lempeäksi mutta tinkimättömäksi ihmiseksi, joka ei koskaan antanut periksi arvoistaan.
Kulttuurinen perintö – journalisti, ei showmies
Karpon työ sai vuosien mittaan useita tunnustuksia, kuten:
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto
- Kultainen Venla elämäntyöstä (2015)
- Elokuvataiteen valtionpalkintoja
Mutta suurin palkinto oli katsojien luottamus. Hän ei ollut pelkkä televisiokasvo – hän oli kansan ääni, journalisti puhtaimmillaan.
“Hän teki työnsä vakavasti, mutta ei koskaan ottanut itseään liian vakavasti,” muisteli kollega Kari Lumikero.
Totuus, joka ei katoa
Hannu Karpon kuolema on pysäyttänyt Suomen – mutta hänen viestinsä, tyylinsä ja vaikutuksensa säilyvät.
Hän muistuttaa meitä yhä siitä, että journalismin ydin ei ole viihde, vaan totuus – usein vaikea, mutta välttämätön.
Kiitos, Hannu. Nyt ei ole enää asiaa – mutta sanomasi jää.
