Päivitetty: 18.11.2026
Polyesterimatto ei kerää ylistystä sisustuslehtien sivuilla, mutta olohuoneen lattialla se hoitaa homman. Se sietää vettä, tahroja ja sitä, että imurointi jää joskus väliin.
Polyesteri ei ime vettä eikä pelkää tahroja
Polyesteri on synteettinen kuitu, jota valmistetaan öljypohjaisesta raaka-aineesta. Samaa muovia käytetään juomapulloissa. Mattoa varten kuidut kehrätään langaksi, langat kudotaan tai tuftataan pohjakankaaseen ja pinta leikataan tasapituiseksi nukaksi – ja näin syntyvät polyesterista tehdyt matot. Ero villaan näkyy siinä, mitä tapahtuu, kun mehulasillinen kaatuu sohvapöydältä. Polyesteri ei juuri ime nestettä, joten läikkä jää pinnalle odottamaan talouspaperia eikä valu koko maton syvyyteen, vaikka hetki näyttäisikin siltä, että joku ehti jo sählätä.
Tahranpoisto vaatii harvoin erikoisaineita. Haalea vesi, pari tippaa astianpesuainetta ja puhdas liina riittävät useimpiin tapauksiin. Kuuma vesi on huono ajatus, koska se voi kiinnittää proteiinipitoisen lian kuituun, ja siksi maitotahra jää joskus pysyväksi merkiksi kiireestä. Tahraa ei hangata edestakaisin, vaan nestettä imeytetään liinaan painelemalla. Työ aloitetaan tahran reunalta ja edetään kohti keskustaa, jotta läikkä ei leviä suuremmalle alalle.
Koiranpentu, kissa ja mehujäätä tiputteleva lapsi ehtivät sutata maton ennemmin tai myöhemmin. Silloin auttaa, että maton voi pestä itse. Monet polyesterimatot kestävät mietoa pesuainetta ja kylmää vettä, ja pienikokoinen matto menee pesukoneeseen, jos pohjakangas ja pesumerkinnät sen sallivat. Kuivaus tapahtuu tasaisella alustalla, ei patterin päällä eikä narulla roikkuen, koska märkä matto venyy omasta painostaan.
Värillä on enemmän väliä kuin moni uskoo. Vaaleassa matossa näkyy jokainen murunen ja tummassa jokainen vaalea koirankarva. Keskiharmaa tai hillitysti kuvioitu pinta on armollisin vaihtoehto, ja sen siivoaminen onnistuu usein pelkällä imurilla. Värin pitää olla kuidussa asti eikä vain pinnassa, muuten kuluminen näkyy vaaleina kohtina siinä vaiheessa, kun matto on muuten vielä ihan jees.
Polyesterimatto sopii kotiin, jossa lattialla liikkuu paljon ihmisiä ja eläimiä. Kuitu ei ime kosteutta itseensä, joten matto kuivuu nopeammin kuin villa eikä ala tuoksua kostealle yhtä helposti. Se sopii myös lattialämmityksen päälle, koska ohut ja tiheä matto johtaa lämpöä kohtuullisesti eikä eristä lattiaa villan tapaan. Kevyt matto on helppo siirtää imuroinnin ajaksi syrjään, mikä on iso etu silloin, kun kotona on vilkas meininki. Eteiseen valittu tumma ja kuvioitu matto näyttää kuraiset kengänjäljet kaikkein vähiten.
Hinta ratkeaa kassalla ja tuntuu vasta kotona
Samankokoinen käsinsolmittu villamatto maksaa helposti kuusisataa euroa. Polyesteriversio lähtee mukaan sadalla viidelläkympillä, eikä kenenkään tarvitse törsätä ollakseen tyytyväinen. Hintaero ei kerro laadusta kaikkea, mutta se kertoo siitä, mihin raha on mennyt: villamatossa maksaa raaka-aine ja käsityö, polyesteri taas tehdään koneella nopeasti ja tasalaatuisesti.
Jalan alla ero tuntuu pienemmältä kuin hinta antaa odottaa. Tiheä ja matala nukka on pehmeä ja tasainen, eikä se kerää kengistä hiekkaa samalla tavalla kuin pitkäkarvainen villa. Matala nukka ei kuitenkaan jousta, joten sohvan ja kirjahyllyn jalat painavat siihen vuodessa kuopat. Huopatassut huonekalujen alle ovat halvin korjausliike koko sisustuksessa.
Myös maton pinta ratkaisee, miltä se tuntuu ja miten se kestää. Leikattu nukka on pehmein ja yleisin vaihtoehto, silmukkapinta taas kestää kovaa kulutusta. Silmukka on silti altis kynsille ja vetoketjuille, koska yksikin tarttuminen voi vetää lenkin pitkäksi ja sitten sitä lenkkiä saksitaan. Kissataloudessa leikattu nukka on turvallisempi valinta, eikä koko asiassa tarvitse pähkäillä sen enempää.
Mittaaminen on ainoa vaihe, jossa maton ostaja voi epäonnistua kunnolla. Lattialle kannattaa tehdä maskiteipillä ääriviivat huonekalujen ympärille ja katsoa, asettuuko matto tilaan nätisti ilman, että se näyttää liian pieneltä. Parikymmentä senttiä ylimääräistä joka reunalle on hyvä lähtökohta. Valmiin maton ilmoitetut mitat löytyvät pakkauksesta, mutta todellisuudessa valmistustoleranssit voivat muuttaa kokoa sentillä tai kahdella. Liikkeessä kannattaa pyytää näytepala kotiin, koska kuvissa väri on aina hieman eri kuin olohuoneen iltavalaistuksessa.
Matto pysyy kunnossa pienellä vaivalla
Imurointi kerran viikossa riittää tavallisessa olohuoneessa, ja kaksi kertaa viikossa, jos taloudessa on pitkäkarvainen koira. Suulaketta ei paineta mattoon kiinni, vaan annetaan sen liukua pinnalla. Matala nukka ei tarvitse harjausta, ja kova pyörivä harja kuluttaa kuitua turhaan. Muruset ja hiekka hankaavat kuitua vasten, joten ne imuroidaan pois ennen kuin ne painuvat pohjaan. Siihen ei tarvita kummempia vehkeitä. Imurin suulake kannattaa puhdistaa silloin tällöin, koska tukkeutunut suulake levittää pölyä takaisin matolle.
Mattoa kannattaa pyöräyttää 180 astetta ympäri kahdesti vuodessa, jotta kuluminen jakautuu tasaisesti. Kääntäminen nappaa viisi minuuttia ja sujuu yhdeltä ihmiseltä. Samalla imuroidaan maton alapinta, johon pöly kerääntyy. Jos matto on sohvan alla, sitä tai huonekaluja kannattaa siirtää hieman kerran kuussa, jotta sohvan jaloista ei jää kuituun pysyviä painaumia.
Vetoketju tai kynsi tarttuu joskus silmukkaan ja vetää siitä lenkin. Lenkkiä ei vedetä auki, vaan se leikataan saksilla matalaksi, koska muuten mattoon jää pitkä raita, jota ei saa enää nätiksi millään. Sähköisyys vaivaa kuivana talvena, kun huoneilman kosteus laskee alle 30 prosentin. Kosteus 40 ja 60 prosentin välillä vähentää rätinää, ja ilmankosteuttaja tekee saman työn. Suora auringonvalo haalistaa värin vuodessa, joten ikkunan eteen kannattaa jättää verho kiinni päivän kuumimmiksi tunneiksi.
Koirankarva tarttuu nukkaan tiukasti. Kumiharjalla tai kostealla kumikäsineellä karva irtoaa paremmin kuin imurin suulakkeella. Karvat kannattaa kerätä pois ennen imurointia, ettei niitä vahingossa paina syvemmälle kuituun. Siihen puuhaan ei tarvita erikoisia välineitä, ja moni löytääkin kumikäsineen suoraan keittiön laatikosta.