Kodissa joutuvat ruokapöydän tuolit monesti kovemmalle rasitukselle kuin useimmat muut huonekalut. Pienellä omatoimisella huollolla säästää huomattavasti rahaa, vähentää turhaa jätettä ja tekee arjen ruokailuhetkistä heti huomattavasti mukavampia.
Huojuvasta vakaaksi
Monessa suomalaisessa kodissa tuttu tilanne alkaa aivan tavallisena tiistai-iltana makaronilaatikon ääressä. Istuja nojaa hieman taaksepäin kurottaakseen ketsuppipulloa, ja samalla koko istuin ilmoittaa olemassaolostaan epämiellyttävällä narahduksella sekä useamman millimetrin sivuttaisliikkeellä. Tällainen liikehdintä toistuu päivittäin aamupalasta iltateeseen. Ajan myötä siihen jopa tottuu niin perusteellisesti, että perheenjäsenet oppivat tiedostamattaan istumaan tietyllä vinolla painotuksella ja välttelevät yhtä tiettyä nurkkaa. Vieraiden saapuessa kylään iskee kuitenkin pieni jännitys siitä, kuka vieraista päätyy istumaan sille kaikkein levottomimmalle paikalle.
Tuolin löystyminen ei silti tarkoita sitä, että kyseinen kaluste olisi tullut elinkaarensa päähän. Päinvastoin, se on useimmiten vain merkki siitä, että mekaaniset liitokset ovat tehneet tehtävänsä ja kaipaavat pientä huomiota. Massiivipuinen tai metallirunkoinen tuoli kestää vuosikymmeniä, kunhan sen perusrakenteesta pidetään huolta edes kerran vuodessa. Uuden tuolisarjan ostaminen kaupasta vie aikaa, maksaa helposti satoja euroja ja vaatii usein pakettiauton vuokraamista tai kalliiden kuljetusmaksujen maksamista. Samaan aikaan vanhat ja tutut tuolit istuvat jo valmiiksi keittiön mittasuhteisiin, sopivat pöydän korkeuteen ja tuntuvat selälle tutuilta.
Korjaustoimenpiteet ovat hämmästyttävän helppoja. Suurin osa huojumisesta johtuu pelkästään siitä, että istuinosan alapuolella olevat ruuvit tai pultit ovat tärinän ja istumisen seurauksena kiertyneet hieman auki. Kun tuolin kääntää ylösalaisin lattialle, alta paljastuu yleensä neljästä kahdeksaan kiinnityskohtaa. Tavallinen ristipääruuvimeisseli tai kuusiokoloavain riittää tilanteen korjaamiseen. Jos ruuvi pyörii tyhjää puun sisässä, ongelma ratkeaa laittamalla ruuvinreikään puutikku ja pisara liimaa ennen ruuvin kiristämistä takaisin paikoilleen. Tämä toimenpide vie aikaa noin kaksi minuuttia yhtä tuolia kohden. Neljän tuolin kiristämiseen kuluu vähemmän aikaa kuin yhden kahvikupillisen juomiseen, ja lopputuloksena ruokapöydän ääressä voi taas istua ilman pelkoa äkillisestä maahan mätkähtämisestä.
Pienet yksityiskohdat säästävät lattioita ja hermoja
Huojumisen ohella toinen jatkuvaa harmia aiheuttava asia on ääni, joka syntyy tuolia siirrettäessä. Kun puujalka tai metalliputki raapiutuu vasten parkettia tai laminaattia, syntyy ääni, joka saa hampaat kirskumaan ja lemmikit säikkymään. Vielä pahempaa on se, että kuluneet tai kokonaan irronneet pohjatassut tekevät lattiaan pysyviä naarmuja. Lattian hiominen tai uusiminen maksaa tuhansia euroja, kun taas huopatassujen vaihtaminen maksaa muutaman euron.
Uusien tassujen liimaaminen vanhojen lian ja liimajämien päälle on yleisin virhe, jonka vuoksi uudet tassut irtoavat jo parin päivän käytön jälkeen. Huoltotyöhön kannattaa siksi varata muutama minuutti enemmän ja tehdä pohjatyöt huolellisesti. Seuraava työvaiheiden järjestys takaa sen, että uudet pehmusteet pysyvät paikoillaan pitkään:
- Käännä tuoli pöydälle tai matolle ja poista kaikki vanhat tarrat sekä niiden jättämät tahmeat liimajäänteet terävällä lastalla tai karhunkielellä.
- Puhdista jalan pohja rasvasta ja hienojakoisesta pölystä käyttämällä tilkkaa puhdasta alkoholia tai astianpesuaineliuosta, ja anna pinnan kuivua kokonaan.
- Valitse jalan kokoon nähden oikean kokoinen, tiivis ja paksu huopatassu, joka peittää kontaktipinnan kokonaan muttei pursua reunojen yli.
- Paina uusi tarrapintainen tassu voimakkaasti kiinni puhtaaseen pintaan ja anna liiman asettua ilman kovaa sivuttaista liukumista vähintään puoli tuntia.
- Jos puujalan pohja on hyvin karkea tai tarra ei meinaa pysyä, käytä naputeltavia, pienellä naulalla tai ruuvilla varustettuja huopatassuja.
Kun jokainen tuolinjalka on saanut uuden pehmeän suojan, koko ruokailutilan äänimaailma muuttuu kerralla. Tuolit liukuvat kevyesti ja äänettömästi, pöytää kohti siirtyminen sujuu ilman ponnisteluja, eikä lattiaan jää mustia viiruja tai naarmuja. Tämä on yksi niistä kodin pienistä parannuksista, joiden arvon huomaa välittömästi jokaisella siivouskerralla, kun tuoleja siirrellään imurin tieltä.
Puupinnat ja kankaat siisteiksi kotikonstein
Ajan kuluessa tuolien ulkonäkö kokee kolhuja siinä missä niiden liitoksetkin. Ruokapöydän ääressä sattuu vahinkoja, joissa rasva, mustikkakeitto, kahvi tai tomaattikastike löytävät tiensä pinnoille. Tuolien selkänojiin ja jalkoihin kertyy lisäksi käsien kosketuksesta rasvaa ja likaa, joka tekee huonekalun pinnasta nuhjuisen ja harmaan. Monet luulevat, että kulahtanut pinta vaatii ammattilaisen tekemää laajaa entisöintiä, mutta todellisuudessa puhdistus ja perinteinen pintakäsittely palauttavat puun luonnollisen hehkun helposti.
Lakatun tai maalatun puutuolin perusteellinen pyyhkiminen miedolla mäntysuopaliuoksella tai astianpesuainevedellä tekee usein ihmeitä. Liikaa vettä ei pidä käyttää, jotta puu ei ala turvota saumoistaan, vaan nihkeä mikrokuituliina on paras valinta. Jos kyseessä on öljytty massiivipuutuoli, kuten tammi tai koivu, pinnan voi kevyesti pyyhkäistä hienolla hiontasienellä puun syiden suuntaisesti. Sen jälkeen pintaan hierotaan nukkaamattomalla rievulla pieni määrä huonekaluöljyä tai mehiläisvahaa. Ylimääräinen öljy pyyhitään pois varttitunnin kuluttua. Tulos näyttää ja tuoksuu raikkaalta, ja puun syyt erottuvat jälleen kauniisti.
Kangasverhoillut istuinosat puolestaan saavat uuden elämän kahdella eri tavalla lian syvyydestä riippuen. Jos istuinkangas on vain tahrainen mutta muuten ehjä, tekstiilipesurin vuokraaminen päiväksi lähimarketista poistaa vuosien aikana kertyneet tahrat nopeasti. Pelkkä vaahtomainen tekstiilinpuhdistusaine ja pehmeä kynsiharja tekevät myös erinomaista jälkeä paikallisten läikkien poistamisessa.
Jos istuinkangas on kulunut puhki tai sen väri kyllästyttää, useimmissa ruokapöydän tuoleissa irrotettava istuinosa tekee verhoilusta erittäin helppoa. Istuinosa irtoaa yleensä kääntämällä tuoli ylösalaisin ja avaamalla neljä pohjaruuvia. Irrotetun levyn päälle leikataan uusi, kestävä kangaspala, jossa on riittävästi kääntövaraa reunoille. Kangas vedetään tasaisen kireälle levyn alapuolelle ja kiinnitetään tavallisella käsikäyttöisellä nitojalla. Vanhaa kangasta ei välttämättä tarvitse edes poistaa, jos pehmuste on edelleen joustava ja puhdas. Tällä tavalla koko ruokailutilan ilme muuttuu täysin uudeksi ilman, että rahaa tarvitsee käyttää uusiin kalusteisiin.
